mitä Magna Carta merkitsi englantilaisille vuonna 1215?

mutta mitä nuo historiankirjat eivät suurimmaksi osaksi ole paljastaneet, on se, mitä tämä kuuluisa asiakirja merkitsi Englannin kansalle vuonna 1215. Mikä oli sen vaikutus niihin, jotka työskentelivät maalla, kävivät kirkossa, jakoivat oikeutta ja johtivat paikallishallintoa maan noustessa 1200-luvulle? Kuka hyödytti Magna Cartaa-ja lyhyttä vaihtorahaa-eniten?

• onko 15. kesäkuuta 1215 Magna Cartan todellinen päivämäärä?
• 6 faktaa Magna Cartasta
• kuningas Juhana: keskiaikaisen hirviön tekeminen

paronit soittavat laukauksia

usein oletetaan, että kesällä 1215 Englannin kansa enemmän tai vähemmän yhdistyi paronien taakse vastustaessaan kuningasta. Tässä on epäilemättä jotain perää, mutta vuoden 1215 Englanti oli silti hyvin jakautunut, epätasa – arvoinen yhteiskunta, jota hallitsivat noin 100 jaarlia ja paronia. Tästä faktasta ei pääse eroon, kun lukee Magna Cartaa. Tämä oli aggressiivinen asiakirja, joka ei pelkästään kuvastanut yhteiskunnallisia jakolinjoja, vaan pyrki aktiivisesti palauttamaan ne voimaan. Näin se syrji vapaita talonpoikia ja naisia ja antoi kaupungeille ja ritareille vähemmän kuin he ehkä toivoivat.

peruskirjan monien lukujen pääasiallisia edunsaajia olivat ne, jotka hallitsivat maataan suoraan kuninkaalta, hänen niin kutsutut ”vuokralaisensa-in-chief”, useiden satojen vahvuinen elin, jota hallitsivat jaarlit ja suurparonit. Kansalliskokous, joka perustettiin peruskirjalla antamaan valtakunnan suostumus verotukseen, koostui siten yksinomaan päävuokralaisista, jaarlit, suurparonit (ja piispat ja apotit) saivat henkilökohtaisen kutsun saapua ja loput vuokralaiset-in-chief kutsuttiin yleensä sheriffien kautta.

tämä tarkoitti sitä, että Lontoon ja muiden kaupunkien edustajille ei ollut paikkaa edustajakokouksessa, vaikka on todisteita siitä, että lontoolaisten mielestä olisi pitänyt olla. Tämä ei ollut ainoa tapa, jolla Magna Carta syrji pääkaupunkia: kun kaupunki liittyi paronien kapinaan Juhanaa vastaan, luvattiin, että tallage – kuninkaan kaupungeille määräämä mielivaltainen vero – nostettaisiin vain kuningaskunnan suostumuksella. Runnymeden neuvotteluissa tästä vaatimuksesta luovuttiin.

Lontoon maisemissa paronit toimivat omien etujensa mukaisesti – sillä jos kuningas menettäisi oikeutensa sijoittaa kaupunkinsa mielensä mukaan, paronit saattaisivat huomata kykynsä laskea kaupunkinsa myös vaarannetuiksi.

vaikka Englannin johtavat jaarlit ja paronit olivat kiistatta Magna Cartan pääasiallisia edunsaajia, vaikutukset maan 4 500 ritariin olivat paljon ristiriitaisemmat.

ritarit olivat vaikutusvaltainen vaalipiiri 1200-luvun alun Englannissa. Useimmat omistivat maansa jaarleilta, paroneilta, piispoilta ja apoteilta – tosin muutama sata oli päävuokralaisia.

kaikkien valtaoikeuksiensa puolesta ritarit olisivat pitäneet joitakin varhaisia paronivaatimuksia vuonna 1215 pettymyksenä. ”Tuntemattomana Peruskirjana” tunnetussa peruskirjassa kuninkaan myönnytykset kohdistuivat suurelta osin hänen vuokralaisiinsa-ylipäällikköön (siis pois lukien suurin osa ritareista). Paikallishallinnon johtamisessa ei ollut mitään, mikä oli ritarihuolenaihe.

ritarit taistelivat oikeuksiensa puolesta

kuitenkin ritarien liittyessä kapinaan he pystyivät muuttamaan paronistisen ohjelman. Magna Cartan oli määrä määrätä, että neljän lääninoikeuteen valitun ritarin oli istuttava kuninkaan tuomarien kanssa, kun nämä vierailivat kreivikunnissa kuulemassa common law-oikeustoimia. Peruskirjan mukaan 12 ritaria, jotka valitaan kustakin kreivikunnasta (joita paronit eivät siis valitse), tutkisivat kuninkaan paikallisten virkamiesten väärinkäytöksiä. Tämä luku peruskirjassa, joka vahvistui runnymedessä käydyissä neuvotteluissa, antoi valtavan vallan ritareille.

ritarit pystyivät tekemään toisen merkittävän myönnytyksen paroneilta. Magna Cartan ehtojen mukaan kuningas ei voinut enää sallia paronin periä veroa miehiltään, paitsi kolmeen otteeseen: ratsata vanhimman poikansa, lunastaa tämän ruumiin tai naida vanhimman tyttärensä. Tämä kohtasi suurta ritarillista epäkohtaa, koska Juhana oli usein sallinut verojen perimisen muita tarkoituksia varten, erityisesti auttaakseen paronia maksamaan velkansa kruunulle.

• keskiaikainen Englannin laki Magna Cartan aikana
• 10 keskiaikaista päivämäärää sinun täytyy tietää
• 10 syytä, miksi Henrik III saattoi olla suuri kuningas

kuitenkin tämä voitto jäi lyhytaikaiseksi. Luku, joka esti paroneja perimästä veroja vapailta miehiltään, jätettiin pois kaikista Magna Cartan versioista vuoden 1215 jälkeen, eikä sitä näin ollen koskaan esiintynyt vuoden 1225 lopullisessa peruskirjassa. Lisäksi, joukko ritareita ja vapaita kreivikunnissa ei ollut edustettuna kansalliskokouksessa että 1215 Magna Carta sanoi pitäisi kutsua suostumaan verotukseen, koska, kuten olemme nähneet, tämän piti koostua yksinkertaisesti piispoista, apoteista, jaarleista, paroneista ja muista vuokralaisista-in-chief.

ei ehdotettu, että lääniensä valitsemat ritarit tulisivat paikalle, vaikka peruskirjassa oli paikallisesti valitut ritarit istumassa kuninkaan tuomareiden kanssa ja tutkimassa paikallisia väärinkäytöksiä. Tässä suhteessa kuningas Juhana oli itse asiassa edistyksellisempi kuin paronit. Vuonna 1213 hän kutsui koolle neljä ritaria jokaisesta kreivikunnasta keskustelemaan kuningaskuntien asioista – esimerkki, jota paronit eivät noudattaneet Magna Cartaan suunnittelemassaan kansalliskokouksessa.

tilaisuudessa kreivikuntia edustaneet ritarit kutsuttiin parlamenttiin (kuten kansalliskokouksia yhä useammin kutsuttiin) vasta vuonna 1254. Ja vasta vuonna 1265 – Simon de Montfortin kutsumassa suuressa parlamentissa-kreivikuntien ritarit ja burgessit kaupungeista kutsuttiin koolle: alahuoneen alku.

saaliin jakaminen

jos paronit ja ritarit olivat erimielisiä siitä, kenen tulisi nauttia Magna Cartan sotasaaliista, kun oli kyse vapaamuotoisten talonpoikien syrjimisestä, joiden työstä heidän varallisuutensa riippui, he olivat häikäilemättömästi yksimielisiä.

ehkä puolet Englannin noin 3 miljoonan asukkaan väestöstä vuonna 1215 oli vapaamielisiä. Näillä villeineillä eli maaorjilla oli hyvin vähän osuutta Juhanan myönnytyksiin Magna Cartassa. Peruskirjan kuuluisimmassa luvussa-39-määrättiin, että” yhdeltäkään vapaalta ihmiseltä ” ei saanut riistää omaisuutta muutoin kuin ikätovereidensa laillisen tuomion tai maan lain nojalla. Toisin sanoen lordit saattoivat karkottaa vapaamuotoiset talonpoikansa haluamallaan tavalla.

luku 40 vaikutti lupaavammalta. ”Emme kiellä, viivytä emmekä myy kenellekään oikeutta emmekä oikeutta”, Johannes julisti. Ongelma on se, että laki itse kielsi villeinsin pääsyn kuninkaan hoveihin heidän maitaan ja palveluksiaan koskevissa asioissa. Kuten 1200-luvulla ilmestynyt Englannin lakia käsittelevä kirja Bracton asian ilmaisi, kun villein heräsi aamulla, hän ei tiennyt, mitä hänen olisi tehtävä iltaan mennessä. Hänen täytyy totella herraansa. Magna Cartan yksinäinen luku, joka ilmeisesti turvasi villeinsin, oli tehottomampi kuin miltä se ensimmäisessä käsittelyssä näyttää. Se laadittiin huolellisesti suojelemaan villeinsiä kuninkaan määräämiltä sakoilta, mutta ei herrojen määräämiltä sakoilta!

vapaiden naisten tilanne oli hieman vähemmän synkkä. Magna Carta määräsi, että leskien tuli päästä myötäjäisiinsä ja perintöihinsä ilman maksua ja vaikeuksia, ja myös suojeli leskiä pakolliselta uudelleenavioliitolta.

ja vaikka peruskirjan 39. luku turvasi” vapaan ihmisen ”mielivaltaiselta pidätykseltä, vangitsemiselta, karkotukselta ja” tuholta”,” miehen ” vuonna 1215 olisi laajalti ymmärretty tarkoittavan ihmistä, ja siten se käsitti niin naiset kuin miehetkin. Tulossa niin pian sen jälkeen Juhana ’tuhon’ Matilda de Briouze ja hänen vanhin poikansa (he nääntyivät nälkään Corfen linnassa sen jälkeen, kun heidän perheensä riitaantui kuninkaan kanssa), nämä sanat’ merkitys ei olisi menetetty monet ihmiset.

toisen luokan naiset

Magna Carta kuitenkin heijasteli myös sukupuolten välistä eriarvoisuutta. Naisella oli paljon vähemmän omistusoikeutta kuin miespuolisilla virkaveljillään: hän peri vain veljen laiminlyönnin, ja avioliitossa hänen omaisuuttaan valvoi hänen miehensä.

peruskirjassa korostettiin myös tapaa, jolla naiset syrjäytettiin julkisessa elämässä. Siinä mainittiin 39 miehen nimet: Johannes itse, hänen maallikko-ja kirkolliset neuvonantajansa sekä virasta erotettavat ulkomaalaiset sheriffit ja castellalaiset. Kuinka monta naista dokumentissa nimettiin? Ei yhtäkään.

vaikka naisilla oli oikeus ikätovereidensa tuomioon, nämä ikätoverit olisivat olleet täysin miehiä – naiset eivät nimittäin istuneet lautakunnissa, eivätkä he (lukuun ottamatta hyvin harvoja tapauksia) toimineet julkisissa viroissa.

vielä pahempaa oli, että Magna Cartan ainoa luku, jossa sana ”femina” esiintyi, asetti naiset alempaan asemaan kuin miehet. Tämän mukaan ketään ei saanut pidättää murhasta naisen syytteen perusteella, ellei vainaja sattunut olemaan hänen miehensä.

oikeustietojen mukaan naiset tekivät Magna Cartan aikaan suuren määrän valituksia. Koska heitä ei voitu saada tukemaan syytöksiään oikeudenkäynnissä taistelulla, epäiltiin, että naiset esittivät syytöksiä vastuuttomasti – joko omaan lukuunsa tai siksi, että miehet manipuloivat heitä. Olipa tämän näkemyksen totuus mikä tahansa, luku ei viittaa siihen, että Magna Cartan takana olevilla miehillä olisi ollut erityisen suuri mielipide vastakkaisesta sukupuolesta.

Englannin kansalle vuonna 1215 Magna Carta osoittautuikin yhteiskunnallisesti jakautuneeksi ja jakavaksi asiakirjaksi. Se pikemminkin pönkitti kuin haastoi epätasa-arvoa ja varmisti, että valta pysyi hyvin pitkälti huipulla olevan pikkuruisen klikin käsissä. Kaikesta huolimatta Magna Cart kohtasi todellisia epäkohtia ja puolusti yhtä perusperiaatetta: oikeusvaltiota. Se oli periaate, josta kaikki voisivat mahdollisesti hyötyä. Se oli ratkaisevaa.

Magna Carta: selviytymistarina

kun kuningas Juhana sinetöi Magna Cartan 15.kesäkuuta 1215, hän teki niin, koska hän huomasi joutuneensa valtaansa vastaan suunnattoman kapinan väärään päähän – jota johtivat hänen alamaisensa Ankara kohtelu ja sotilaallinen tappio Normandiassa – jota johtivat Englannin mahtavimmat paronit.

Magna Cartan 63 lukua ja 3550 sanaa (kaikki kirjoitettu latinaksi) asettivat joukon rajoituksia kuninkaalle, rajoittaen hänen kykyään ottaa rahaa mielivaltaisesti ja vaatien, ettei hän enää myy, kiellä ja viivyttää oikeutta.

kuitenkin peruskirja suunniteltiin myös rauhansopimukseksi Juhanan ja hänen vastustajiensa välillä. Siinä mielessä se oli epäonnistuminen. Runsaan kuukauden kuluttua Runnymedestä Johannes pyysi paavia tukahduttamaan sen. Seurauksena oli sisällissota.

Magna Carta on saattanut kadota historiaan silloin. Se säilyi, koska Juhanan kuoltua lokakuussa 1216 hänen poikansa, yhdeksänvuotiaan Henrik III: n vähemmistöhallitus hyväksyi sen, minkä Juhana oli hylännyt, ja julkaisi peruskirjasta uuden version siinä toivossa, että kapinalliset houkuteltaisiin takaisin kuninkaan leiriin. Voitettuaan sodan ja vakiinnuttaakseen rauhan Henrik julkaisi toisen version vuonna 1217. Ja sitten vuonna 1225 hän antoi suuren veron vastineeksi lopullisen ja lopullisen version.

myöhempien kuninkaiden tuli vahvistaa juuri tämä, Henrik III: n vuoden 1225 peruskirja (pääpiirteissään sama kuin vuoden 1215 peruskirja). Vuoden 1225 peruskirjan luvut ovat edelleen Yhdistyneen kuningaskunnan lakikirjassa.

ajan kuluessa monet peruskirjan yksityiskohdat vanhentuivat, mutta Magna Carta säilyi, koska siinä vahvistettiin perusperiaate, oikeusvaltioperiaate. Kuningas ei voinut enää takavarikoida omaisuutta ja pidättää yksilöitä mielensä mukaan. Hän saattoi tehdä sen vain laillisella menettelyllä.

”toivon, että 100 vuoden päästä Magna Carta on yhä suosiossa”

David Carpenter kertoo Rob Attarille, miksi Magna Carta säilyttää merkityksensä vuonna 2015

miksi Magna Carta on yhä niin tärkeä 800 vuoden jälkeenkin?

vastaukseni tässä on täysin epäoriginaalinen! Se johtuu siitä, että sen perusperiaate on, että hallitsija on lain alainen eikä voi kohdella alamaisiaan mielivaltaisesti. Se on tiivistettynä kuuluisimmassa luvussa nro 39, joka on yhä Yhdistyneen kuningaskunnan lakikirjassa. On myös luku 40, jonka mukaan keneltäkään ei kielletä heidän oikeuksiaan tai oikeudenmukaisuuttaan. Sekin kuuluu edelleen tämän maan lakeihin.

Magna Carta on merkittävä myös historiansa vuoksi. Siitä on tullut ikoninen asiakirja, jota muun muassa Kaarle I: n vastustajat ja silloiset Yhdysvaltain perustajaisät käyttivät yleisenä laillisuusperiaatteena. Ja se on edelleen osa poliittista keskustelua Britanniassa tänään.

oliko peruskirjan laatijoilla mitään käsitystä siitä, kuinka ikoniseksi asiakirjaksi siitä tulisi?

tuolloin he varmasti toivoivat, että sillä olisi hyvin pitkäaikainen tulevaisuus. Loppujen lopuksi kuningas Juhana myönsi sen ikuisesti itselleen ja perillisilleen ja toiveena oli, että siitä tulisi perustavanlaatuinen asiakirja, joka hallitsisi Englannin perustuslakia. Jo muutaman kuukauden kuluttua Magna Cartan julkaisemisesta molemmat osapuolet olivat kuitenkin hylänneet sen siinä määrin, että se näytti kuolleelta kirjaimelta syksyyn 1215 mennessä.

olet juuri kirjoittanut uuden kirjan Magna Cartasta. Mitkä ovat olleet tutkimuksenne tärkeimmät tulokset tässä hankkeessa?

kolme löytöä innostivat minua eniten. Ensimmäinen oli kuningas Juhanan vuonna 1209 kirjoittama kirje, joka osoitti, että hän yritti tällä kertaa vahvistaa Skotlannin yliherruutta. Se tarkoittaa, että Magna Cartan kapina pelasti Skotlannin englantilaisten ylivallalta, joten koko englantilaisten ja skotlantilaisten suhteiden historia täytyy ehkä nyt miettiä uudelleen.

toinen löytö oli se, että yksi Magna Cartan neljästä kopiosta meni Canterburyn katedraaliin, jota emme ennen tienneet. Kolmanneksi kiinnostavin havaintoni oli se, että perusoikeuskirjasta laadittiin useita kopioita, joista monet ovat muunneltavia tekstejä. Nämä heittävät uutta valoa Runnymeden neuvotteluihin ja olivat itse hyvin tärkeitä Magna Cartaa koskevien uutisten levittämisessä.

yhtä tärkeää on, että tutkimukseni ansiosta olen voinut avata ikkunan englantilaiseen yhteiskuntaan vuonna 1215 keskittyen naisiin ja talonpoikiin sekä jaarleihin, paroneihin ja ritareihin.

mitkä ovat tärkeimmät yleiset harhaluulot Magna Cartasta nykyään?

asia, jota ihmiset usein erehtyvät luulemaan, että se oli allekirjoitettu eikä sinetöity. On hämmästyttävää, miten yleinen tuo virhe on. Itse asiassa on kuitenkin hyödyllistä huomata, kuinka moni ei tiedä peruskirjasta mitään. Muistan viime vuonna antaa puhua uusia Magna Carta löytöjä ryhmälle tulevaisuuden historian opiskelijat. Aloitin kertomalla, miten 800-vuotisjuhlien alla oli tehty monia jännittäviä uusia löytöjä ja joku eturivissä piteli kättään ja sanoi: ”Kyllä, mutta voisitteko kertoa minulle: mikä on Magna Carta?”Mitään ei voi pitää itsestäänselvyytenä. Pitää muistaa, kuinka harva opiskelee keskiajan historiaa, ja kuinkahan moni edes tietäisi Magna Cartan päivämäärän.

mitä luulette 800-vuotispäivän merkitsevän Magna Cartalle?

oletan, että lyhyellä aikavälillä kaikki toivovat juhlavuoden lisäävän kiinnostusta perusoikeuskirjaa kohtaan – sekä historiallista asiakirjaa että sen sisältämiä teemoja ja periaatteita kohtaan. Toivomme, että se nousee yleisön tietoisuuteen.

yksi asia, jota ajattelen, on se, että olemme (vuonna 2015) tavallaan menneisyyden ja tulevaisuuden välissä. Kaltaisilleni ihmisille ei ole niin vaikeaa päästä takaisin ensimmäisen maailmansodan 700-vuotisjuhliin. Tunsin ihmisiä, jotka taistelivat tässä sodassa ja tunnen myös yhteyttä joihinkin historioitsijoihin, jotka kirjoittivat Magna Cartan Muistoesseet (julkaistu Suuren sodan aikana), erityisesti Maurice Powicke. On vielä elossa ihmisiä, jotka tunsivat Powicken hyvin.

sen lisäksi, että kurkotan takaisin, ajattelen usein vuoden 2115 vuosipäivää, jolloin kukaan meistä ei ole enää elossa. Emme tiedä, juhlitaanko peruskirjaa vielä silloin tai millaista akateemista työtä on luvassa, mutta on kiehtovaa spekuloida sillä. Tietenkin toivon, että 100 vuoden päästä Magna Carta on edelleen sekä akateemisen että yleisen kiinnostuksen ja suosion kärjessä.