Verdun: The World War within A war in France

Advertisement

28.05.2016

kun Saksan liittokansleri Angela Merkel ja Ranskan presidentti Francois Hollande valmistautuvat tapaamiseen Verdunissa, DW muistelee ensimmäisen maailmansodan taistelua. Järjetön verilöyly kesti 300 päivää eikä tuottanut voittajaa.

sulkutuli, joka ilmoitti operaatio tuomiosta, alkoi 21. helmikuuta 1916 aamuyöllä. Satoja kaikkien kaliiberien saksalaisia tynnyreitä ammuttiin yhdeksän tuntia putkeen. Maailma ei ollut koskaan nähnyt mitään vastaavaa. Kahdensadan kilometrin päässä saattoi kuulla Verdunin tykit. Saksalainen kirjailija Ernst Jünger kutsui sitä ” teräksen myrskyksi.”Eurooppa oli tuossa vaiheessa ollut sodassa puolitoista vuotta, mutta Verdunin taistelusta tuli lopulta ensimmäisen maailmansodan symboli.

300 päivän aikana 162 000 ranskalaista ja 143 000 saksalaista sotilasta menettäisi henkensä. Saksan puolella surmattiin päivässä viisisataa, ranskalaisten vielä enemmän. He eivät” kaatuneet ” niin kuin sotilaat olivat aikaisemmissa sodissa; heidät revittiin kappaleiksi, räjäytettiin tai murskattiin.

Verdun oli kukkulaisine maisemineen kaupungin ympäri kaartavan Meuse – joen varrella ranskalaisille enemmän kuin strateginen sotilaallinen paikka. Lothringenin alueella sijaitseva kaupunki ”oli Saksan ja Ranskan välisen konfliktin symboli”, sanoi historioitsija Herfried Münkler. Tällöin Carolingien valtakunta jakaantui kolmeen kuningaskuntaan, joista itä-ja Länsi-Ranska kehittyisivät keskiajan lopulla. Se oli paikka, jolla oli suuri psykologinen merkitys ranskalaisille. Verdun ei missään tapauksessa voinut joutua vihollisen käsiin.

ja, sotilasasiantuntijat ja historioitsijat ovat laajalti samaa mieltä, Verdun ei ollut hyvä lähtökohta saksalaisille, jos he olivat todella aikoneet työntää eteenpäin 250 kilometriä Pariisiin. Ylipäällikkö Erich von Falkenhayn ei kuitenkaan tavoitellut läpimurtoa tai piiritys-ja vangitsemisoperaatiota: Verdun oli veripumppu, jonka piti vuodattaa ranskalaiset kuiviin – tai upseerin omien sanojen mukaan ”vuodattaa heidät valkoisiksi.”

Mainos

Verdunin puolustaja Philippe Petain näki von Falkenhaynin aikeet läpi. Ranskalainen kenraali käytti ovelaa taktiikkaa vastatakseen Saksan tavoitteeseen tuhota ranskalaiset. Hän käytti lähes koko kansakuntaa taistelussa. Yli 70 prosenttia ranskalaissotilaista määrättiin taistelemaan ainakin kerran juoksuhaudoissa Verdunin lähellä kahdeksasta kymmeneen päivään. Lähes jokaisen ranskalaisen perheen jäsen osallistui taisteluun-erityisesti helmi-kesäkuussa 1916, jolloin suuri osa armeijasta oli keskitetty alueelle.

heinäkuusta 1916 alkaen von Falkenhayn määräsi pienempien hyökkäysten epäonnistuttua ”tiukan puolustustaistelun.”Saksalaisia joukkoja oli pitkään tarvittu muuallakin, erityisesti Sommen rintamalla. Lokakuuhun mennessä ranskalaiset etenivät; joulukuuhun mennessä he olivat vallanneet takaisin lähes kaikki menetetyt alueet. Ranskalaiset eivät niinkään onnistuneet, vaan päätyivät ennennäkemättömän inhimillisen katastrofin paremmalle puolelle.

luuarkkuun sekoittuvat katkerien vihollisten luut

’tappava banaalisuus”

sotilaslaskelmien mukaan noin miljoona teräspatruunaa, jotka painoivat yhteensä 1,35 tonnia, laskeutui alle 30 neliökilometrin pinta-alalle Verdunin taistelun aikana. Meteli sai monet lähiseudun asukkaat kuuroutumaan. Sietämätön löyhkä lisäsi kärsimystä. Verdunin taistelu oli tiivistetty versio mantereen sodasta.

”sotahistorioitsija German Werthe on kirjoittanut, että” toisin kuin ’liikesota’ Marnessa, ”Meusen alueella käytyä taistelua leimasi tylsyys ja yksitoikkoisuus, mikä teki siitä neljä vuotta kestäneen juoksuhautasodan tappavan banaalisuuden symbolin.”

maisema oli vuosikymmeniä saastunut. Monet paikat julistettiin ”zone rouge” – tehty läpäisemättömiksi arvet ihmisen ja materiaalin taistelu, jossa kumpikaan armeija koskaan saavuttanut yli 4 km.

koskettavin lukemattomista teurastuksen muistomerkeistä on douamontin ossuaari, joka vihittiin käyttöön vuonna 1927 Verdunin lähellä sijaitsevan mahtavimman ja pohjoisimman linnoituksen edessä. Tämän joukkohaudan päätornissa on noin 130000 ranskalaisen ja saksalaisen sotilaan sekajäännökset – kaikki tuntemattomia. Nykyäänkin alueen puutarhoista, pelloilta ja metsistä viedään satunnaisia luita luuarkkuun.

ranskalaiset ovat yrittäneet julistaa puolustusvoiton. ”Verdun!”he laulavat. ”On ne passe pas!”(”Verdun! He eivät pääse läpi!”) Taas Saksassa taistelu on synonyymi absoluuttiselle turhuudelle. Katastrofia on kuitenkin yritetty kirkastaa. Esimerkiksi taistelukentät on uudelleenlaadittu ” kuolemattomiksi maisemiksi.”

Mainos

Leave a Reply

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.