” valaiden pääasiallisia saalistajia ovat miekkavalaat, tietyt hailajit—kuten Tiikerihai tai valkohai—ja jääkarhu, joka metsästää silloin tällöin maitovalaita arktisilla alueilla. Miten valaat puolustautuvat näitä saalistajia vastaan?
suurimmalla lajilla on pelottava ase: pyrstö. Ryhävalas tai kaskelotti voi vahingoittaa tai pelästyttää petoeläimen sen pyrstön voimakkaalla tömähdyksellä. Isommat delfiinit voivat myös pelotella, vahingoittaa tai jopa tappaa hain väkivaltaisella pääperällä.
tietyt valaslajit, jotka kykenevät sukeltamaan hyvin syvälle, kuten kaskelotit ja nokkavalaat, voivat hakeutua suojaan syvyyksiin, kun miekkavalaat hyökkäävät niiden kimppuun, jotka eivät pysty seuraamaan niitä.
uskotaan myös, että ryhävalaiden muutto kohti trooppisia vesiä poikimisaikaan saattaa olla strategia, jolla pyritään vähentämään niiden jälkeläisten riskiä joutua miekkavalaiden tappamiksi. Miekkavalaita, joita on kaikissa maailman valtamerissä, on enemmän lauhkeissa ja polaarisissa vesissä, joissa hylkeitä ja merileijonia on runsaasti. Yksi syy siihen, että useat valaslajit elävät ryhmissä, on saalistusriskien vähentäminen. Pohjimmiltaan hyökkäyksen aikana ryhmässä elävä eläin joutuu vähemmän todennäköisesti petoeläimen tappamaksi kuin jos se on yksin. Tätä kutsutaan ”laimennusvaikutukseksi”. Myös petoeläimen bongaamisen mahdollisuudet ovat valasryhmällä paremmat kuin yksittäisellä valaalla. Lopuksi, elämällä ryhmissä, valaat pystyvät kehittämään yhteistyöstrategioita päästäkseen eroon saalistajasta. Esimerkiksi muutamat delfiinit saattavat jahdata saalistajaa pelottaakseen sen pois ja saadakseen sen luopumaan ryhmänsä hyökkäyksestä. Toisessa esimerkissä kaskelotit käyttävät vaikuttavaa tekniikkaa, kun miekkavalaat tai hait hyökkäävät niiden kimppuun. Ne muodostavat ympyrän; päät osoittavat sisään, hännät osoittavat ulos. Jokainen valas hakkaa pyrstöään tarpeen mukaan. Nuoret kaskelotit ovat usein vaarattomia ympyrän keskellä. Tätä ”marguerite” – nimellä tunnettua tekniikkaa käyttävät myös oikeat valaat.”