Amerikan suuret ikäluokat ovat kollektiivisessa funkissa. Vuosina 1946-1964 syntyneet suuren sukupolven jäsenet suhtautuvat elämäänsä masentuneemmin kuin nuoremmat tai vanhemmat aikuiset, ilmenee uudesta Pew Research Centerin Social and Demographic Trends survey-tutkimuksesta.
sen lisäksi, että ikäluokat antavat yleisen elämänlaatunsa huonomman arvosanan kuin muiden sukupolvien aikuiset, he myös huolestuvat todennäköisemmin siitä, että heidän tulonsa eivät pysy inflaation tasalla — tämä siitäkin huolimatta, että ikäluokat nauttivat kaikkien ikäryhmien korkeimmista tuloista.
muiden sukupolvien ikäluokkien mielestä eteenpäin pääseminen on nyt vaikeampaa kuin 10 vuotta sitten. Ja he eivät ole niin taipuvaisia kuin toiset sanomaan elintasonsa ylittävän sen, mikä heidän vanhemmillaan oli heidän ollessaan sen ikäisiä kuin he ovat nyt.
nämä synkät arviot tulevat sukupolvelta, joka on aina samastettu nuoruuteen (todistavat leimansa sitkeyttä: ”suuret ikäluokat”), mutta joka on nyt pitkälle keski — ikään — ja jopa sen yli. (Ikäluokat täyttävät tänä vuonna 44-62 vuotta.)
ei kuitenkaan ole suinkaan varmaa, että ikäluokkien nykyinen synkkä mieliala olisi heidän nykyisen elämänvaiheensa funktio. Mitä tulee elämänlaadun arviointiin, tiedot viittaavat siihen, että ikäluokat ovat yleensä olleet alakuloisia muihin ikäryhmiin verrattuna kahden viime vuosikymmenen ajan-alkaen siitä, kun jotkut olivat vielä parikymppisiä. Heidän nykyiset happamat katsojalukunsa voivat siis liittyä vanhenemiseen, mutta ne voivat liittyä myös niihin asenteisiin ja odotuksiin, joita he muodostivat nuorena.
Pew-tutkimus tehtiin puhelimitse 24.tammikuuta-19. helmikuuta 2008 satunnaisesti valitusta 2 413 aikuisen otoksesta. Suuret ikäluokat määritellään aikuisiksi, jotka olivat tutkimuksen tekohetkellä 43-62-vuotiaita.
kysymyksessä, jossa vastaajia pyydettiin arvioimaan nykyistä elämäänsä asteikolla nollasta kymmeneen, buumit antoivat elämälleen keskimäärin arvosanan 6,2. Sen sijaan ikäluokkia vanhemmat aikuiset (vähintään 63-vuotiaat) antavat elämälleen keskiarvon 6,7. Ikäluokkia nuoremmat aikuiset (18-41-vuotiaat) antavat elämälleen keskiarvon 6,5.
tämä ”elämänlaadun” ero ikäluokkien ja ei-ikäluokkien välillä on kieltämättä vaatimaton. Malli aukkoja, kuitenkin, on kestänyt koko kaksi vuosikymmentä Pew Research Center on esittänyt tämän kysymyksen, vaikka joinakin vuosina erot ovat liian pieniä olla tilastollisesti merkittäviä.
vuodesta 1989-jolloin ikäluokat vaihtelivat 25: stä 43: een — heidän omaluokituksensa ovat seuranneet heitä vanhempien aikuisten luokitusta. Ikäluokkia nuorempien aikuisten kohdalla kuvio on sekavampi. Viimeiset neljä vuotta ikäluokat ovat seuranneet myös tätä nuorempaa ryhmää. Mutta 1990-luvun lopulla kautta 2002, ikäluokat antoivat elämänsä hieman parempi luokitus kuin nuoremmat aikuiset antoivat omansa. Analyysin lopussa olevasta taulukosta käy ilmi elämänlaatuluokitusten kehitys kaikissa näissä ikäryhmissä vuodesta 1989 lähtien.
concerned About Money
The Last Pew survey finds that the boomers’ glum assessments about their life overall are match with relatively high levels of ahdistus about their personal finances. Noin 55 prosenttia pitää todennäköisenä, että heidän tulonsa eivät pysy elinkustannusten tasalla seuraavan vuoden aikana. Tämä enemmistö tekee heistä poikkeuksen kaikkien aikuisten keskuudessa. Vain neljällä kymmenestä nuoremmasta amerikkalaisesta (44%) tai vanhemmasta (43%) on tämä huoli.
anomaliaa tässä on se, että ikäluokat ovat huippuvuosinaan. Väestönlaskentaviraston vuoden 2006 American Community Surveyn mukaan he nauttivat suuremmista kotitalouden mediaanituloista kuin nuoremmat tai vanhemmat aikuiset. 45-64-vuotiailla amerikkalaisilla — suurin piirtein samaa ikähaarukkaa kuin ikäluokilla — kotitalouden mediaanitulot ovat lähes 60 000 dollaria. Se vastaa noin 53000 dollaria 25-44-vuotiaille aikuisille ja noin 30000 dollaria 65-vuotiaille ja sitä vanhemmille.
Pew-tutkimuksessa myös ikäluokat omistavat nuorempia tai vanhempia aikuisia todennäköisemmin osakkeita tai obligaatioita ja heillä on eläketilejä.
silti ikäluokat ovat muita amerikkalaisia huolestuneempia siitä, että he joutuvat leikkaamaan kotitalouksien menoja tulevana vuonna, koska raha on tiukassa. Lähes kolme kymmenestä ikäluokasta (28%) sanoo, että on hyvin todennäköistä, että he joutuvat tekemään niin, kun nuoremmista aikuisista 22% ja vanhemmista 18%.
kysyttäessä taloutensa muutoksista viimeisen vuoden aikana suurin osa ikäluokista (59%) kertoo joutuneensa kuluttamaan vähemmän, koska raha oli tiukassa, mutta niin myös suurin osa nuoremmista amerikkalaisista (58%). Muilla toimenpiteillä ikäluokat ovat vähemmän kireitä kuin nuoremmat aikuiset. On epätodennäköisempää (22-32 prosenttia) sanoa, että jonkun heidän taloutensa jäsenen on täytynyt mennä töihin viime vuonna tai ottaa lisätyötä saadakseen rahat riittämään. He harvemmin sanovat, että heillä on ollut vaikeuksia maksaa sairaanhoitoa (22-29 prosenttia) tai asumista (13-24 prosenttia). Myös ikäluokat ovat vähemmän todennäköisiä kuin nuoremmat aikuiset (13-19%), jotka on irtisanottu viimeisen vuoden aikana. Toisaalta he ovat myös vähemmän todennäköisesti saaneet palkankorotuksen (43-52 prosenttia).
elämän edistyminen — katse eteen-ja taaksepäin
kun ikäluokkia pyydettiin vertaamaan heidän elintasoaan samanikäisten vanhempiensa elintasoon, ikäluokat ovat alakuloisempia kuin nuoremmat tai vanhemmat aikuiset. Lähes neljä kymmenestä (39%) suurista ikäluokista sanoo elintasonsa olevan huonompi tai ei yhtään parempi kuin vanhempiensa. Tämä on suurempi osuus kuin nuoremmilla aikuisilla (32%) tai vanhemmilla (27%), jotka sanovat samaa.
Kurkistaen tulevaisuuteen suurin osa suurista ikäluokista ei usko omien lastensa elintason olevan korkeampi kuin heillä. Vain 44 prosenttia suurista ikäluokista uskoo, että heidän poikansa ja tyttärensä pärjäävät aikuisina paremmin kuin nyt. Tämä on suunnilleen sama osuus kuin vanhemmilla amerikkalaisilla (41%), mutta paljon pienempi kuin 58% nuoremmilla amerikkalaisilla, jotka uskovat lastensa pärjäävän paremmin kuin heillä on.
It ’ s not only Me
suuret ikäluokat ovat pessimistisiä paitsi omasta taloudestaan, myös kaikkien muiden taloudesta.
kaksi kolmasosaa suurista ikäluokista sanoo, että ihmisten on vaikeampi päästä eteenpäin nyt kuin vuosikymmen sitten. Se on alakuloisempi arvio kuin muut ikäryhmät antavat. Nuoremmista aikuisista 55 prosenttia sanoo, että eteenpäin pääseminen on vaikeampaa. Vanhemmista aikuisista näin sanoo 58 prosenttia.
taaksepäin katsoessa myös ikäluokat uskovat, että on helpompi jäädä jälkeen kuin vuosikymmen sitten: näin sanoo yli kolme neljäsosaa (76%). Tästä heillä on myös synkemmät näkemykset kuin muilla ikäryhmillä. Kaksi kolmasosaa nuoremmista amerikkalaisista (67%) sanoo, että on helpompi jäädä jälkeen, samoin 59 prosenttia vanhemmista amerikkalaisista.
suurin osa amerikkalaisista sanoo, että keskiluokan ihmisten on vaikeampi ylläpitää elintasoaan kuin viisi vuotta sitten, mutta erityisen todennäköisesti suuret ikäluokat uskovat tähän. Huimat 86 prosenttia sanoo, että keskiluokkaisen elämäntavan ylläpitäminen on vaikeampaa kuin ennen, kun heitä on 77 prosenttia nuoremmista ja 73 prosenttia vanhemmista.
Eroavatko Vanhemmat Ikäluokat Nuoremmista?
suuret ikäluokat eivät ole monoliittisia. Yksi tapa, jolla taloustieteilijät ja siten
yhteiskuntatieteilijät tarkastelevat sen eroja, on verrata nuorempia ikäluokkia, 43-52-vuotiaita, vanhempiin ikäluokkiin, 53-62-vuotiaita. Yleensä nuoremmat ikäluokat ovat optimistisempia.
jossain määrin nämä suurten ikäluokkien väliset erot heijastelevat kyselyssä laajempaa ikäjakaumaa. Nuoremmat ihmiset kertovat vanhempia todennäköisemmin siirtyneensä viime vuosina elämän huipulle tai ennustavat sen tapahtuvan lähitulevaisuudessa. Mutta vielä yksi synkistelyn mittari on se, että ikäluokat sanovat yhtä todennäköisesti kuin itseään vanhemmat aikuiset, että he ovat luisuneet elämän tikapuille, kolmas sanoo.
kun ikäluokkia pyydettiin luokittelemaan elämänlaatunsa asteikolla nollasta kymmeneen, ne jakaantuivat melko tasaisesti heikkoihin (0-5), keskitasoisiin (6-7) ja korkeisiin (8-10). Vanhempien ja nuorempien ikäluokkien välillä ei ole juurikaan eroa nykyisissä rankingeissa niin sanotuilla elämän tikapuilla.
mutta nuoremmista ikäluokista neljä kymmenestä (42%) kertoo edistyneensä viimeisen viiden vuoden aikana. Vanhemmista ikäluokista vain kolme kymmenestä (31%) sanoo olevansa. Vanhemmat ikäluokat kertovat nuorempia todennäköisemmin, etteivät ole hievahtaneet (34-23%). Noin kolmannes kummastakin ryhmästä kertoo liukastuneensa tikkailla.
kysyttäessä, missä he odottavat seisovansa elämän tikapuilla viiden vuoden kuluttua, useimmat nuoremmat ikäluokat (60%) ennustavat olevansa jollakin korkeimmista puolista. Vanhemmista ikäluokista näin sanoo vain 34 prosenttia. Toisella tavalla tarkasteltuna 60% nuoremmista ikäluokista uskoo siirtyvänsä elämän tikapuita ylöspäin seuraavien viiden vuoden aikana, kun taas vanhemmista ikäluokista näin ajattelee 34%. Vanhemmat ikäluokat ilmoittavat nuorempia todennäköisemmin olevansa samassa paikassa (36-21%) tai ennustavat siirtyneensä alaspäin (20-10%).
Miksi Niin Synkkä?
nämä tutkimusaineistot eivät lopulta kerro lopullisesti, miksi suuret ikäluokat ovat happamia muihin aikuisiin verrattuna, mutta nämä luvut ja muut tutkimukset viittaavat joihinkin mahdollisuuksiin. Seitsemän kymmenestä ikäluokasta kertoo olevansa tyytymättömiä maan menosuuntaan, joka on huomattavasti suurempi kuin nuorempien aikuisten osuus, joka sanoo niin (54%), ja suunnilleen sama kuin vanhempien aikuisten osuus, joka sanoo niin (68%). He ovat todennäköisemmin kuin nuoremmat tai vanhemmat aikuiset samaa mieltä väitteestä, että rikkaat vain rikastuvat näinä päivinä, kun taas köyhät köyhtyvät.
kiinnostavasti nuoremmat ikäluokat liittoutuvat 20-27– vuotiaiden amerikkalaisten-niin sanotun ”seuraavan sukupolven”– kanssa, koska heillä on taipumus väittää, että menestys elämässä riippuu pääasiassa ulkopuolisista voimista. Noin neljä kymmenestä sanoo niin. Vanhemmista ikäluokista ja muista ikäluokista näin sanoo vain noin kolme kymmenestä.
demografisesti tämä on sukupolvi, joka on ansaintavoimansa huipulla, mutta jolla on paljon tekemistä. Useimmilla ikäluokilla on huolehdittavanaan lapsia, ja useimmilla on ainakin yksi elossa oleva vanhempi. Kolme neljäsosaa on asunnonomistajia aikana, jolloin kodin arvot ovat polkeneet paikallaan ja asuntolainakriisi kuumenee. Ikäluokat etenevät kohti eläkeikää, mikä tarkoittaa mahdollisesti kiinteällä tulolla elämistä. Kaiken kaikkiaan 17 prosenttia on jo eläkkeellä, mutta osuus nousee 31 prosenttiin vanhempien ikäluokkien keskuudessa.
myös joidenkin suurten ikäluokkien taloudellinen tilanne voi olla kireä, koska he huomaavat olevansa elämää ylläpitävien lasten tai ikääntyvien vanhempien, tai joskus molempien, ”voileipävaiheessa”. Vuonna 2005 Pew Research Centerin tutkimuksessa havaittiin, että puolet kaikista ikäluokista nosti yhden tai useamman pikkulapsen ja/tai tarjosi ensisijaista taloudellista tukea yhdelle tai useammalle aikuiselle lapselle. Toiset 17 prosenttia, jotka olivat vähintään 18-vuotiaiden lasten vanhempia, tukivat jonkin verran ainakin yhtä aikuista lasta. Lisäksi kaksi kymmenestä antoi jonkin verran taloudellista apua vanhemmalleen.
tarkastellessaan taloudellista tulevaisuuttaan vain 26 prosenttia suurista ikäluokista sanoi silloin odottavansa elävänsä hyvin mukavasti eläkkeellä. Se oli pienempi osuus kuin nuoremmilla (37%) tai vanhemmilla (33%), joista monet ovat jo eläkkeellä.
Chicagon yliopiston sosiologi Yang Yang sen sijaan esittää toisen teorian, jonka mukaan suurten ikäluokkien valtava koko — 76 miljoonaa — loi enemmän kilpailua koulunkäynnistä ja työpaikoista kuin pienemmät sukupolvet kohtasivat. Tämä kilpailu, niin teoria menee, luo stressiä. Vuonna äskettäin julkaistu tutkimus paperi, 1 hän ehdotti teorian selittää, miksi kolme vuosikymmentä tiedot yleisestä Social Survey osoittavat, että boomers ovat kokeneet vähemmän onnea keskimäärin elämänsä aikana kuin nuorempia tai vanhempia aikuisia.
on myös mahdollista, että ikäluokkien tyytymättömyyden siemenet kylvettiin jo kauan sitten — silloin, kun he olivat nuoria ja heidän sukupolvensa iloitsi nuorisokulttuurista. Ikäluokat ovat iso ja monimutkainen sukupolvi, mutta yhden asian heistä voi sanoa pelkäämättä ristiriitaa: he eivät ole enää nuoria.