So… miten rallikuskiksi edes pääsee?

Like. Useimmissa ammattilaisurheiluissa on järkeä. Lapset soittavat niitä lukiossa. Kiltit lapset leikkivät yliopistossa. Tosi hyvät lapset pelaavat alasarjoissa. Todella erikoiset lapset pelaavat lopulta ammattilaisina.

et missään nimessä saa ajaa kuin rallikuski missään olosuhteissa, jotka eivät ole radalla rangaistavassa tapahtumassa, muuten sitä vain kutsutaan kusipäiseksi ajamiseksi ja se on erittäin vaarallista omalle ja muiden turvallisuudelle. Miten siihen edes pääsee niin sanotusti mukaan?

ollakseni rehellinen olen aina pitänyt autoista, mutta en ymmärtänyt haluavani työntää autoa äärirajoille ennen kuin ostin Focus ST: n ja löysin aivan uuden maailman. Viistoperä, joka ei vain näytä upealta, vaan ajaa myös upealta? Se oli minulle ennenkuulumatonta. Nyt en valehtele, olen ajanut sillä kuin kusipää. Jos tiet ovat tyhjiä ja märkiä? Laitan luistoneston pois päältä ja yritän liu ’ uttaa takapäätä u-käännöksen ympäri (mikä on vaikeaa, koska kyseessä on etuveto. Ajan nopeasti. Lempitieni on käytännössä vitun autio, herkullisen kurvikas ja mäkinen. Menen illalla laittamaan Kaukovalot päälle ja lähden kaupungille. Mutta päädyn aina lähtemään pettyneenä, koska en koskaan antanut itseni mennä täysillä, koska joutuminen pysäytetyksi sen vuoksi on peruste lisenssin hyllyttämiselle, ja kauniin, ihanan autoni takavarikoimiselle, ja mahdollisesti matka vankilaan.

no aloin katsoa Ken Blockin videoita, koska hänellä on se ruma-as-sin RS RX, beefy roudasi isoveljen runkkarin autolleni. Sitten aloin katsoa koosteita rallitapahtumista. Sitten aloin vain katsoa itse rallitapahtumia, en vain kohokohtia. Se näyttää vitun upealta. Pelkkä videoiden katsominen antaa minulle melkein yhtä paljon adrenaliinia kuin itse ajamisesta sillä tietyllä tiellä, koska he kirjaimellisesti vain saavat tehdä juuri sitä, mitä minä haluan tehdä. Miten saan jonkun suostumaan siihen? Miten saan jonkun päästämään minut radalle, joka ei ole vain ovaali, ja pitämään hauskaa autoni kanssa?

anteeksi, jos tämä kuulostaa tylsän elämän surkuttelulta tai muulta. En ole koskaan ollut jännitystä etsijä, mutta on vain jotain moottorin ääni, pyörre renkaani, kun ne tarttuvat asfaltti menossa mutka 80mph, että outo buffeting ääni, kun ajat niin kovaa, että tuuli alkoi juuri läpsäyttää tuulilasi. On kuin minulla olisi riippuvuus lääkkeeseen, jota annan itselleni ottaa vain kerran tai kaksi kuukaudessa, koska tiedän, kuinka helposti ja nopeasti se voi pilata elämäni. Haluan vain pitää hauskaa, – mutta minulla on mieli tietää, ettei minun pitäisi, – koska pelkään, etten vahingoita vain itseäni, – vaan mahdollisesti tappaa jonkun toisen.

Leave a Reply

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.