” Who, loppujen lopuksi, speaks today of the annihilation of the Armenians?”
Armenian kansanmurha oli yksi ensimmäisen maailmansodan pakottavimmista ihmisoikeuskriiseistä, mikä osaltaan innosti Adolf Hitleriä kolme vuosikymmentä myöhemmin toteuttamaan toisen maailmansodan hirmuteot. Hitlerin lainaus on yhä ajankohtainen, koska kieltävät ja revisionistiset voimat pyrkivät yhä poistamaan historiasta tämän valtavan rikoksen ihmiskuntaa vastaan – 1900-luvun ensimmäisen modernin kansanmurhan.
vain oppimalla ja muistamalla aiemmat julmuudet voimme työskennellä niiden ehkäisemiseksi ja muuttua inhimillisemmäksi yhteiskunnaksi.
22. elokuuta 1939 valmistautuessaan lähestyvään hyökkäykseen Puolaan Hitler totesi Reichmarshal Hermann Göringille ja Obersalzbergin komentaville kenraaleille…
”voimamme koostuu nopeudestamme ja raakuudestamme. Tšingis-kaani johti miljoonia naisia ja lapsia teurastettaviksi-harkitusti ja onnellisin sydämin. Historia näkee hänessä vain valtion perustajan. Minulle on yhdentekevää, mitä heikko länsieurooppalainen sivilisaatio sanoo Minusta.
olen antanut käskyn – ja teloituskomppania teloittaa jokaisen, joka lausuu vain yhden kritiikin sanan-että sotatavoitteemme ei ole tiettyjen linjojen tavoittaminen, vaan vihollisen fyysinen tuhoaminen. Niinpä olen asettanut kuolemanpäämuodostelmani valmiuteen-toistaiseksi vain itään-ja antanut heille käskyn lähettää kuolemaan armotta ja säälimättä puolalaista sukua ja kieltä olevat miehet, naiset ja lapset. Vain siten saamme tarvitsemamme elintilan (lebensraum). Kuka loppujen lopuksi puhuu tänään armenialaisten tuhoamisesta?”