juhlistaakseen 40 vuotta Leelan saapumisesta Doctor Whon seikkailuissa oma säämiskänahkainen sankarimme Eddie Robson muistelee, kuinka janus-piikkiä heiluttava ’savage’ muutti lääkärin apulaisten kaavaa…
neljäkymmentä vuotta sitten tässä kuussa lähetettiin Doctor Whon tarina ”Pahan kasvot”. Se on yksi Tom Bakerin parhaista, Chris Boucherin kerroksellisella, nokkelalla käsikirjoituksella, joka käsittelee uskonnollisia konflikteja ja jossa on kaksi sarjan kaikkien aikojen parasta cliffhangeria. Harmi, että se muistetaan lähinnä lääkärin uuden seuralaisen nihkeistä vaatteista.
Louise Jamesonin esittämä Leela poikkesi tardisissa suuresti edeltäjistään. Suurin osa oli tullut nykyajan Maasta: muutama muu oli maan menneisyydestä tai tulevaisuudesta, mutta yleensä tällä ei ollut juurikaan todellista vaikutusta sen lisäksi, että he joskus yllättyivät junista tai kommentoivat Beatlesin soittavan ”klassista musiikkia”. Zoen Tausta 2000-luvun kuumakallena matematiikkanerona oli keskeinen hänen hahmossaan, mutta muut käyttäytyivät lähinnä nykynuorten tavoin.
vaikka Leela oli ihminen, hän oli kasvanut toisella planeetalla ihmisten keskellä, jotka olivat unohtaneet alkuperänsä ja taantuneet. Ensimmäistä kertaa meillä oli vakiohahmo, joka ei ollut tekemisissä minkään nykykulttuuria muistuttavan kanssa. Häntä ei voinut vain kirjoittaa yleiseksi seuralaiseksi – hänen taustansa vaikutti kaikkeen. Myös hänen vaatekaappinsa.
Leela esiteltiin pukeutuneena tilkkutäkkiin, joka muistutti hänen heimonsa miespuolisten jäsenten vaatteita. (Meillä on vain miehiä, joihin häntä voi verrata, koska hän on koko tarinan ainoa nainen. Missä muut naiset ovat? Karkottiko heimo heidätkin?) Varhaisissa tarinoissaan hän sai silloin tällöin pukeutua johonkin muuhun – viktoriaaniseen asuunsa ”Weng-Chiang kynsissä” tai kalastajan villapaitaan ”Horror Of Fang Rockissa”, jonka hän taianomaisesti muuttaa viehättäväksi minimekoksi, jossa on yksinkertainen vyö-mutta sitten trikoot palasivat pysyvästi. On reilua olettaa, että tämä johtui siitä, että se oli suosittu tietty osa yleisöä.
naispuoliset kanta-asiakkaat Doctorissa, joka oli jo pitkään nähty kaksoisroolissa-samaistumishahmot nuoremmille katsojille, mutta myös estämään nimellistä ”isien” yleisöä vaihtamasta kanavaa. Tämä oli muuttunut avoimemmaksi 1970-luvulla: Caroline Johnin ja Elisabeth Sladenin castingit saivat julkisuutta ”leggy” – kuvauksilla (ylä-ja alapuolella). Tämä lähestymistapa saavutti huippunsa Leelan kanssa. Tuottaja Philip Hinchcliffe vihjaa, ettei se ollut erityisen suunniteltu näin, ja että hän oli hieman häkeltynyt nähdessään Jamesonin asussa ensimmäistä kertaa. Oli tarkoitus mikä tahansa, se sai paljon lehdistössä, luvut vahvasti yleisön muistissa aikakauden, ja edelleen hallitsee keskustelua merkin tänään. Leelaa pidetään lopullisena ”isien kumppanina”.
mikä on sääli, sillä trikoopuvun sisällä on ylivertainen hahmo. Leela sai alkunsa täysin kouluttamattomana ihmisenä, jolle lääkäri saattoi selittää asioita Pygmalion-suonessa. Hänen olisi ollut helppo luisua arkkityypiksi ja tulla siten tyhmäksi ja taikauskoiseksi. Leelan ensimmäinen kohtaus vahvistaa, että hän ei ole kumpikaan näistä asioista, koska hänet karkotetaan heimon Jumalan julistamisesta ei ole oikeasti Jumala. Juonipaljastus: hän on täysin oikeassa. Jos Leelalla on oikeat tiedot, hän voi selvittää asiat. Tämä tekee hänestä paljon mielenkiintoisemman. Hän on fiksu. Hän voi oppia. Hänessä on potentiaalia.
tähän lisättynä Jameson on yksi parhaista Doctor Whon vakioesiintyjistä. Leelan epäitsekäs ja sivistymätön luonne tuo paljon tilaa komedialle, jonka hän tekee erinomaisesti (hänen hysteerisen Adelaiden läpsiminen ”Horror Of Fang Rockissa” on hulvatonta, koska hän tekee sen niin rennosti, alla). Jameson selviytyy myös loistavasti Leelan omituisuudesta-hänen jäykästä puheestaan, taipumuksestaan olla käyttämättä supistuksia. Hän kuulostaa aina luonnolliselta.
Leelan jälkeen Doctor Who ei olisi koskaan niin avoimesti riisunut naistähtiään. Kyllä, 1980-luvulla he esittelivät Nicola Bryantin bikineissä-mutta he eivät sitten saaneet häntä käyttämään bikineitä useimmissa hänen tarinoissaan seuraavan kahden vuoden ajan. Leelan kaltainen asu vaarantaa seuralaisen pääroolin-olla yleisön tunnistava hahmo. Olemme nähneet samanlaisen väitteen, kun naispuolisille supersankareille annetaan paljastavia asuja-se heikentää hahmoa, kun meitä pyydetään uskomaan, että hän pukeutuisi vapaaehtoisesti johonkin selvästi epäkäytännölliseen. Tuntuisi hyvin oudolta nähdä lääkärin seuralainen säännöllisesti urheilemassa tilkkutäkki trikoot tänään. Ihmettelet, miksi hän ei ole kylmä (mikä Jameson usein oli, kuvausten aikana) ja jos on, miksi hän ei käytä jotain muuta. Se estää yleisön tunnistamisen, jos ei ymmärrä, miksi heillä on nuo vaatteet. Siksi kukaan ei samaistunut Adriciin.